Äitimaa

(olen yksin...olen yksin...)(estoy solo... estoy solo...)

maailma hakkaa lapsiaanel mundo golpea a sus hijos

ei anna öisin nukkuano deja dormir por las noches

vaan täyttää yöt tuskallasolo llena las noches de dolor

eikä aamu kivulta pelastay la mañana no salva del dolor

pieni pääni hajoaa paineestami pequeña cabeza se rompe por la presión

musta sydän täyttyy tuhkastami corazón negro se llena de cenizas

muistan päivän kun aurinko lämmittirecuerdo el día en que el sol calentaba

kun sade saapui ja rakasticuando la lluvia llegaba y amaba

ei enää...ei enää...ya no más... ya no más...

ei enää...ei enää...ya no más... ya no más...

olen yksin ja hukun pimeäänestoy solo y me ahogo en la oscuridad

aurinko kylmä ei enää lämmitäel sol frío ya no calienta más

olen yksin ja hukun pimeäänestoy solo y me ahogo en la oscuridad

aurinko kylmä ei enää lämmitäel sol frío ya no calienta más

maailma murjoo pienokaisiaanel mundo golpea a los pequeños

ei hän anna vaihtoehtojano da opciones

ennen hän jokaista rakastiantes amaba a todos

kunnes hän lapsensa unohtihasta que olvidó a su hijo

olen kohdannut kuka näkee senhe encontrado a quien ve eso

kuka ajattelee miten ajattelenquien piensa como pienso

maailma mustuu ja pimeneeel mundo se oscurece y se apaga

kunnes viimein rakastuu pahuuteenhasta que finalmente se enamora de la maldad

(...pahuuteen...)(...de la maldad...)

ei enää...ei enää...ya no más... ya no más...

ei enää...ei enää...ya no más... ya no más...

olen yksin ja hukun pimeäänestoy solo y me ahogo en la oscuridad

aurinko kylmä ei enää lämmitäel sol frío ya no calienta más

olen yksin ja hukun pimeäänestoy solo y me ahogo en la oscuridad

aurinko kylmä ei enää lämmitäel sol frío ya no calienta más

(...olen yksin...olen yksin...olen yksin ja hukun pimeään...)(...estoy solo... estoy solo... estoy solo y me ahogo en la oscuridad...)