Hanget

Lumisen tien, korkean penkanPor el camino nevado, en la alta cuneta

Kylmään kylkeen varovasti istuutuuCon cuidado se sienta en el frío costado

Siniset kasvot allapäinCon el rostro azul hacia abajo

Kohmeisiin kämmeniin hautautuuSe entierran en las manos entumecidas

Ei lämmitä käsiä palavat sillatNo calientan las manos los puentes ardiendo

Sormien läpi valkoista maataA través de los dedos, la tierra blanca

Tuijottaa katse etäinenLa mirada distante se queda fija

Roudan ja viiman välikössäEntre el hielo y el viento

Yksin hymyilee itselleenSonríe solo para sí mismo

Taivasta kohti liekit saaHacia el cielo alcanza las llamas

Sulkeutuvat väsyneet silmätLos ojos cansados se cierran

Hyinen viima vähitellen kaikkoaaEl frío viento poco a poco desaparece

Lumisen tien, korkean penkanPor el camino nevado, en la alta cuneta

Kylmään syliin viimein nukahtaaFinalmente se duerme en el frío abrazo

Ei surevia jälkeen jääNo quedan dolientes atrás