Melankolia

Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamistaCómo odiar el discurso de palabras, cómo odiar la escritura

Kävelen vain kehää tyhjässä talossaniSolo camino en círculos en mi casa vacía

Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seittiLos pensamientos son solo delirios, las esperanzas como telarañas matutinas

Koko elämän aika tuhkaa ja sumuaToda la vida es cenizas y niebla

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojatLos que suplican por amor, los que aúllan por deseo

Kiertää kaupungin sydäntä vaanien vertaRodean el corazón de la ciudad acechando sangre

Omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taaEn sus propios oscuros castillos, más allá de las murallas

Pelokkaammat piilee hautomaan paalujaanLos más temerosos se esconden incubando sus planes

Maailmako painajainen josta ei voi herätä¿Es el mundo una pesadilla de la que no se puede despertar?

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä¿Es la vida un suspiro entre dos vacíos?

(Chorus)(Coro)

Aika kulkee, kellot laukkaaEl tiempo avanza, los relojes corren

monta raukkaa, hautahaukkaamuchos desdichados, carroñeros de tumbas

Ennen iltaa, siis kulje siltaaAntes de la noche, cruza el puente

mut varo murhamiesten kiltaapero cuidado con la cofradía de asesinos

Varo liittymästä heihinCuidado de unirte a ellos

jotka usko eivät enää mihinkäänque ya no creen en nada

Tahto tuhoutua, lienee eräs sielun toimilankaEl deseo de autodestrucción, quizás sea un hilo conductor del alma

Toinen vallan halu pyörii piirin tunnetunOtro deseo de poder gira en círculos conocidos

Taistelu on kahden sanan välin mittainenLa batalla se reduce a la distancia de dos palabras

Kyllä vaiko ei kas siinä pulmaSí o no, ahí está el dilema

Maailmako painajainen josta ei voi herätä¿Es el mundo una pesadilla de la que no se puede despertar?

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä¿Es la vida un suspiro entre dos vacíos?