Aura

Elämän keskipäivässäEn el mediodía de la vida

minäkin eksyin synkkään metsääntambién me perdí en un oscuro bosque

aamupäiväin kappaleisiinen fragmentos de mañanas

iltojen ikäväänen la melancolía de las noches

missädonde

kasvot puhuvat omaa kieltäänlos rostros hablan su propio idioma

oppivat suruaan nauramaanaprenden a reír su tristeza

ja elämän hauraat astiaty los frágiles recipientes de la vida

katsovat ihmetellen toisiaanse miran mutuamente con asombro

askel ja pysähdys kerrallaanpaso a paso y deteniéndose

yksi nurin yksi oikeinuno equivocado, uno correcto

etsi tietä joka hehkuubusca el camino que brilla

polkua joka puhuuel sendero que habla

se on käsiesi liikkeissäestá en los movimientos de tus manos

se on taivaankannen valoissaestá en las luces del firmamento

se on päivällä ja yöllä ja ainaestá de día y de noche y siempre

se on täällä se on muuallaestá aquí, está en otro lugar

se ei puhu, ei voi vastatano habla, no puede responder

olen ymmärtänyt tämän sen valossahe comprendido esto a la luz de eso

talvi toi meidät tähän paikkaanel invierno nos trajo a este lugar

missä lepäämme kylki kyljessädonde descansamos uno al lado del otro

opimme enemmän toisiammeaprendemos más el uno del otro

opimme ajoissa luopumaanaprendemos a renunciar a tiempo

en ehkä tiedä mitä tehdäquizás no sé qué hacer

vaikka joskus olenkin varmatal vez a veces estoy seguro

ja joskus makaan aivan hiljaay a veces me quedo completamente en silencio

ja uskallan vain epäilläy me atrevo solo a dudar

jos yrittäisin puhua vain sanojasi intentara hablar solo palabras

käsiin jäänyt kosketuksen palojaquedarían fragmentos de contacto en mis manos

täytyy luopua, ajatella uudelleenhay que renunciar, pensar de nuevo

itsensä ja muuten uno mismo y en los demás